On vierähtänyt pitkä aika siitä kun olen viimeksi kirjoitellut tänne. Talvi ja kevät ja kesä ovat olleet antoisia, raskaita, ihania ja yllättäviä. Paljon uutta on tapahtunut; palasin kotiin, olin raskaana, tuli keskenmeno, valmistuin koulusta, sain työpaikan, olen uudelleen raskaana, muutimme uuteen asuntoon jne. Päällimmäisenä on onni uudesta sisälläni kasvavasta elämästä ja ihanasta yhteiselostamme täällä kotona!
On ihanaa, kun viimein on koti, jossa viihtyy. Aikaisemmat asuntomme ovat olleet kaksioita ja kaikki ovat tuntuneet väliaikaisilta. Pidin kovasti toisesta kämpästämme, jossa oli parkettilattia, siistit pinnat ja ihana parveke. Aluekin oli ihana, matkaa järven rantaan pari sataa metriä, hyvät kulkuyhteydet, kaupat jne. lähistöllä, mutta silti koti oli melkein maalla. Nykyinen asuntomme ei ole yhtä kivan näköinen, mutta se tuntuu silti rakkaalta hyvän pohjaratkaisun, ison terassin, oman saunan ja mukavan asuinalueen vuoksi. Olemme päättäneet sisustaa uuden kotimme sellaiseksi, että se miellyttää meitä. Nyt se on erityisen tärkeää, koska vietän seuraavan vuoden-parin aikana kotona erityisen paljon aikaa.
Vauva! Ihana asia on viimein todellinen. Olemme odottaneet tätä jo vuosia, joten nyt viimein kun vauva on tulossa, tuntuu se ihmeellisen ihanalta. Vatsa kasvaa, vauva liikkuu ja minussa tapahtuu myös henkisiä muutoksia. Olemme käyneet katselemassa vaunuja ja muita lastentarvikkeita, mutta toistaiseksi emme ole ostaneet juuri muuta kuin hieman vaatteita heti raskauden alkuhuumassa. Olen onnellinen siitä, että mieheni on yhtä innoissaan raskaudesta kuin minäkin. Nimiä pohdiskelemme hieman. Emme tiedä, onko tulossa tyttö vai poika, ja olipa tuo nyt kumpi vain, on asia yhtä mieluisa. Laskettu aika on 9.11.2013.
Mitäpä muuten? Kesä on mennyt hujauksessa. Muutto oli hitaampi kuin koskaan ennen ja välillä tuntuu siltä, että tuleekohan tästä valmista koskaan. Olemme olleet viikonloput tiiviisti mökillä, mikä on ollut nannaa viime kesän vähille jääneen mökkeilyn vuoksi. Voimat ovat olleet välillä vähissä, mutta eteenpäin jaksetaan pienten huilien tai äksyilyjen avustuksella. Mukavan hyvin olen saanut pidettyä hormonit kurissa, joten myös parisuhde jakselee hyvin. Myös marjoja on kerätty ja pakastettu kohtalaisesti ja sain jopa tehtyä hilloa. Se oli hauska kokemus ja melkein uusi aluevaltaus, koska hilloaminen ei ole kuulunut perheeni tapoihin koskaan, vaikka joskus vuosia sitten teinkin pariin otteeseen musta- ja punaviinimarjoista hillon tapaista. Tänä vuonna koekaniineikseni pääsivät mansikat ja raparperit ja täytyy todeta, että tulikin nannaa, vaikkei hillo juuri hyytynyt ja siitä taisi tulla jopa liian makeaa. Ensi kerralla voisi vaikka ohjetta kurkistaa! ;)
Mukavaa loppukesää kaikille! Syksyllä on luvassa paljon uutta ja jännää ja yritänkin saada myös tänne päiviteltyä aikaisempaa tiuhemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti