Syysintoilua

Moikka taas!

Tajusin tänään aamulla, että ihanaa, syksy tulee! Rakastan kuulaita kauniita syyspäiviä ja aamulla kulkiessani bussipysäkille ilma oli juuri niin kirkas, kuulas ja puhdas kuin vain voi syksyn kynnyksellä olla. Kesältä ulkona vielä näyttää ja hyvä niin, kun hoitopöydän maalailua olis vielä tarkoitus tehdä pihalla. Mies siellä ahertaa. <3

Tähän syksyyn mahtuu kaikkea jännää. Mulla alkaa uusi koulu viikon päästä, ja into päästä koulun penkille on jo kova. Siellä varmasti tutustuu mukaviin ihmisiin ja oppii kaikkea mielenkiintoista. Hassu juttu, että aikanaan kovasti inhoamastani aineesta on lopulta tullut mielenkiintoista näin kanditutkinnon päätteeksi... Kai se niin on, että kun tarpeeksi johonkin asiaan perehtyy, siitä lopulta itsekin kiinnostuu. Meinasin jaksella koulun penkillä lokakuun loppupuolelle, mutta saa nähdä miten pitkään siellä oikeasti pystyy olemaan. Toivotaan parasta!

Meidän vauvahankintamme ovatkin jo aika loppusuoralla. Vaatteita emme ole juurikaan ostaneet, mutta äitiyspakkaus näyttää kivalta ja tuttujen vanhoja vaatteita on varmasti luvassa lähempänä h-hetkeä. Jos tarvis on, voi läheiseltä lastenvaatekirpparilta hakea jotain vaikka vauvan jo synnyttyä. Alkuinnossamme (ja edellisen, keskeytyneen raskauden aikana) ehdimme kyllä jo jotain kivaa hankkia:

Lemppareitani kaikki!

Vaunut odottavat noutajaansa kaupassa, turvakaukalon ostin käytettynä työkaveriltani, rintareppu saatiin käytettynä sukulaisilta, hoitopöytä ostettiin käytettynä netistä, rintamaitopumppu, imetysliivejä, itkuhälytin, hoitoalusta yms. tuli hommattua uutena. Yhtä kaikki, vauvakuume on kova ja on hauskaa nähdä kun koti valmistuu vauvaa varten. :)

Ehkä hyvänä syynä tähän intoiluuni on se, että odotus on tällä hetkellä kivaa. Olen jaksanut liikkua ja nauttia yhdessäolosta mieheni ja ystävien kanssa. Olemme mökkeilleet paljon ja syöneet hyvin. Mietityttää, että missäköhän vaiheessa todellisuus iskee kehiin ja tajuan että hei hups, arki vauvan kanssa onkin tosi rankkaa...

Kuulumisia

On vierähtänyt pitkä aika siitä kun olen viimeksi kirjoitellut tänne. Talvi ja kevät ja kesä ovat olleet antoisia, raskaita, ihania ja yllättäviä. Paljon uutta on tapahtunut; palasin kotiin, olin raskaana, tuli keskenmeno, valmistuin koulusta, sain työpaikan, olen uudelleen raskaana, muutimme uuteen asuntoon jne. Päällimmäisenä on onni uudesta sisälläni kasvavasta elämästä ja ihanasta yhteiselostamme täällä kotona!

On ihanaa, kun viimein on koti, jossa viihtyy. Aikaisemmat asuntomme ovat olleet kaksioita ja kaikki ovat tuntuneet väliaikaisilta. Pidin kovasti toisesta kämpästämme, jossa oli parkettilattia, siistit pinnat ja ihana parveke. Aluekin oli ihana, matkaa järven rantaan pari sataa metriä, hyvät kulkuyhteydet, kaupat jne. lähistöllä, mutta silti koti oli melkein maalla. Nykyinen asuntomme ei ole yhtä kivan näköinen, mutta se tuntuu silti rakkaalta hyvän pohjaratkaisun, ison terassin, oman saunan ja mukavan asuinalueen vuoksi. Olemme päättäneet sisustaa uuden kotimme sellaiseksi, että se miellyttää meitä. Nyt se on erityisen tärkeää, koska vietän seuraavan vuoden-parin aikana kotona erityisen paljon aikaa.

Vauva! Ihana asia on viimein todellinen. Olemme odottaneet tätä jo vuosia, joten nyt viimein kun vauva on tulossa, tuntuu se ihmeellisen ihanalta. Vatsa kasvaa, vauva liikkuu ja minussa tapahtuu myös henkisiä muutoksia. Olemme käyneet katselemassa vaunuja ja muita lastentarvikkeita, mutta toistaiseksi emme ole ostaneet juuri muuta kuin hieman vaatteita heti raskauden alkuhuumassa. Olen onnellinen siitä, että mieheni on yhtä innoissaan raskaudesta kuin minäkin. Nimiä pohdiskelemme hieman. Emme tiedä, onko tulossa tyttö vai poika, ja olipa tuo nyt kumpi vain, on asia yhtä mieluisa. Laskettu aika on 9.11.2013.

Mitäpä muuten? Kesä on mennyt hujauksessa. Muutto oli hitaampi kuin koskaan ennen ja välillä tuntuu siltä, että tuleekohan tästä valmista koskaan. Olemme olleet viikonloput tiiviisti mökillä, mikä on ollut nannaa viime kesän vähille jääneen mökkeilyn vuoksi. Voimat ovat olleet välillä vähissä, mutta eteenpäin jaksetaan pienten huilien tai äksyilyjen avustuksella. Mukavan hyvin olen saanut pidettyä hormonit kurissa, joten myös parisuhde jakselee hyvin. Myös marjoja on kerätty ja pakastettu kohtalaisesti ja sain jopa tehtyä hilloa. Se oli hauska kokemus ja melkein uusi aluevaltaus, koska hilloaminen ei ole kuulunut perheeni tapoihin koskaan, vaikka joskus vuosia sitten teinkin pariin otteeseen musta- ja punaviinimarjoista hillon tapaista. Tänä vuonna koekaniineikseni pääsivät mansikat ja raparperit ja täytyy todeta, että tulikin nannaa, vaikkei hillo juuri hyytynyt ja siitä taisi tulla jopa liian makeaa. Ensi kerralla voisi vaikka ohjetta kurkistaa! ;)

Mukavaa loppukesää kaikille! Syksyllä on luvassa paljon uutta ja jännää ja yritänkin saada myös tänne päiviteltyä aikaisempaa tiuhemmin.

Kotona taas

Ulkomaan opiskelut ovat nyt taakse jäänyttä elämää ja on ihanaa olla takaisin koti-Suomessa. Täällä on ihanan kaunista ja lumista. Kävimme eilen mieheni kanssa sahaamassa itsellemme joulukuusen appivanhempieni metsästä. Kuusi on ensimmäinen omassa kodissamme ja siksi odotankin sitä suurella innolla!

Opiskelut sujuivat mukavasti. Sain juuri ensimmäisen kurssiarvosanani, joka aiheutti pienimuotoisen ilon aamuuni. Opiskelujen lisäksi loppuaika vaihdossa oli täynnä pieniä iloja reissaamisen ja ystävien ja sukulaisten kanssa vietetyn ajan vuoksi. Sain myös mekon pienelle serkkutytölleni aikaiseksi, ja aika söpö, tosin hieman epäkäytännöllinen, siitä tuli. Opinpahan ensi kerraksi tekemään mekkoja ohuesta langasta ja villapaitoja paksusta! ;) Kasvunvaraa kolttuun jäi riittävästi. Olkaimet muutin vielä kuvan jälkeen sellaisiksi, että ne menevät takaa ristiin. Muutoksen jälkeen mekko pysyi serkkuni päällä paremmin.

Kotona jouluvalmistelut ovat alkutekijöissään. Mieheni yllätti minut iloisesti tekemällä joulusiivouksen ennen saapumistani, mutta minun kontollani ovat vielä tavaroiden purkaminen, joululeipomiset ja yhteisenä hommanamme koristelut. Sain mummoltani kauniita olkikoristeita, jotka ovat olleet käyttämättöminä jo vuosia. En millään malttanut odottaa joulukuusta saadakseni ne piristämään kotiamme, joten viritin valkoisen villalangan oven karmille:

Tällaisia kuulumisia tällä kertaa! Saa nähdä, ehdinkö vielä pistämään lisää joulukuvia ennen maanantaita, mutta varmuuden vuoksi sanon jo nyt etukäteen, että

Iloista joulua kaikille!

Opiskelua ja villapaitoja

Huh. Aika menee siivillä, kun on paljon tekemistä ja sitäkin enemmän mietittävää. Mies kävi kääntymässä tämän mantereen puolella ja vietimmekin aivan ihanan puolitoistaviikkoisen. Nyt on kiire koulujuttujen kanssa, mutta jostain syystä motivaationi on hiipunut. Olen entistä enemmän miettinyt, onko tämä se minulle oikea ala ja päätöksiä jatkon suhteen pitäisi tehdä piakkoin. Muutaman päivän olen käyttänyt melkein yksinomaan näiden vaihtoehtojeni punnitsemiseen kolun ohella, eikä tilanne tällä hetkellä itseasiassa näytä yhtään hullummalta. Aika näyttää, mikä minusta tulee isona.

Käsityöasioihin olen ehtinyt paneutua sen verran, että saan ihania lankoja huomenna, joista ajattelin neuloa yksivuotiaalle serkkutyttöselleni liivimekon omasta päästä. Minulla on hupaisia kokemuksia näistä ilman ohjetta tehdyistä neulomuksista. Olen liian kärsimätön ihminen seuraamaan ohjeita, joten joskus jälki myös on sen näköistä. Hauskin tapaus oli villapaita, jonka kudoin miehelleni joululahjaksi. Siitä tuli oikein hieno ja lämmin, mutta... sen sisään olisi mahtunut ainakin kaksi tai kolme ihmistä! Arvelin, että ei kai se haittaa jos villapaita on löysä, mutta kyllä näköjään haittasi. Mallia otin appiukon vanhasta paidasta ja sen mukainen olisi kai tullutkin, jollei pahuksen tuotos olisi päättänyt jossain vaiheessa venähtää hurjasti. Tämän tytön kärsivällisyys oli nääs liian vähissä, jotta kutomista 7-veljestä -langasta olisi edes voinut harkita... Yhtäkaikki, lankaa on riittämiin, jos epäonnistuneen mutta rakkaan tuotoksen jaksaa joskus paremmalla ajalla purkaa. Toinen villapaitani on vielä keskeneräinen. Se on noin kolmevuotialle neulottu, paljon ohuemmasta langasta kuin mieheni paita, mutta hihat puuttuvat. Eivätköhän nekin joskus synny, jahka pääsen tästä kotipuoleen.:) Kummitytölle olin paitaa ajatellut, mutta toteutus on hieman viivästynyt, eli kiire taitaa tulla valmiiksi saamiselle.

Näillä ajatuksilla tällä kertaa. Hauskaa viikonloppua kaikille!

Kävi sit niin, etten voinut vastustaa kirpparikierrosta. Kävin muutamalla paikallisella kirppiksellä ja sain saaliikseni ihania vanhoja verhoja ja tyynyliinan. Heti kankaat nähdessäni tiesin, mitä kaikkea niistä haluaisin tehdä. Kasa kauniita mekkoja, pöksyjä ja paitoja vilisti silmissäni. ;) Nyt kun vain pääsisi koneen äärelle ja ompelemaan. Taitaa mennä vielä pari kuukautta.

 Alla löydökseni. Tuo keltainen kukkakangas on tyynyliina ihanilla röyhelöreunoilla, ajattelin käyttää sen sellaisenaan vauvanmekon helmaksi. Vielä kun olis se vauva! Toinen vasemmalta oli kuin uutta kangasta, siitä saa vaikka mitä. Mielessäni kävi heti kaikkea takeista, mekoista, makuupusseista täkkeihin. Keskimmäinen kangas oli ihanan vanhanaikaista puuvillaa. Ihan äiti-tytär-mekkojen ainesta. Toinen oikealta oli hieman huonommassa kunnossa olevaa lakanakangasta. Siitäkin saa ihania mekkoja, täkkejä, takkeja. Reunimmainen oikealta ei näy kovin hyvin, mutta kangas oli kuin uutta! Ihanaa vaaleanvihreää, vihreää ja valkoista raitaa. Ajattelin tästä heti housuja pikkuisille ja hienompia paitoja kenties miehelleni. :) Huvittavinta tässä kaikessa innostuksessani on se, että meillä ei ole vielä lapsia. Kummityttö sentään, mutta saa nähdä ostinko aivan liikaa "tyttöjen" kankaita. Onneksi aina voi ommella myös itselle, jos ei kummitytölle ja pienelle serkulleni kaikki uppoa! ;) Koko kirpparilystin hinnaksi tuli 9 dollaria, ei paha kun ottaa huomioon kankaiden ihanat värit ja kuosit. Tuosta riittää ommeltavaa pitkäksi aikaa.

Kävin myös ihanassa käsityöliikkeessä, jonka hinnat olivat tähtitieteellisiä! Haaveeksi jäi ainakin tällä kertaa. Muutama kuva reissusta oli kuitenkin pakko ottaa...

Mainio paikka, eikö?

Aloitus

Ajattelinpa perustaa blogin. Idea sai alkunsa siitä, kun surffailin mitä ihanimmilla käsityöblogeilla oikeastaan koko tämän viikon, vaikka olisi ollut niin paljon muutakin tekemistä. Olen vaihto-opiskelijana Kanadassa tämän syyslukukauden ajan ja matkaan on mahtunut sekä mukavia että ei niin ihania asioita. Kaipuu kotiin on kova, mutta pianhan täältä pääsen! Puolet ajasta täällä on nyt eletty ja vielä toinen mukava puolikas jäljellä.

Lähdin Kanadaan alunperin pakon sanelemana. En ole koskaan ollut innostunut ulkomaille lähtemisestä ja vielä vähemmän nyt, kun mieheni jäi Suomeen opiskelemaan. Armeija-aikana saimme hieman harjoitusta erossa olemisesta, mutta ei se koskaan hääppöistä ole ollut. Mies on tulossa ensi viikolla käymään täällä ja aiomme matkustaa New Yorkiin! Kaikesta huolimatta reissu on ollut tähän asti antoisa ja onhan tämä ihan mukava kokemus, josta riittää muisteltavaa lopuksi ikää. :)

Nyt jatkan tenttilukemisiani, mutta lisää on luvassa pian!