Kävi sit niin, etten voinut vastustaa kirpparikierrosta. Kävin muutamalla paikallisella kirppiksellä ja sain saaliikseni ihania vanhoja verhoja ja tyynyliinan. Heti kankaat nähdessäni tiesin, mitä kaikkea niistä haluaisin tehdä. Kasa kauniita mekkoja, pöksyjä ja paitoja vilisti silmissäni. ;) Nyt kun vain pääsisi koneen äärelle ja ompelemaan. Taitaa mennä vielä pari kuukautta.

 Alla löydökseni. Tuo keltainen kukkakangas on tyynyliina ihanilla röyhelöreunoilla, ajattelin käyttää sen sellaisenaan vauvanmekon helmaksi. Vielä kun olis se vauva! Toinen vasemmalta oli kuin uutta kangasta, siitä saa vaikka mitä. Mielessäni kävi heti kaikkea takeista, mekoista, makuupusseista täkkeihin. Keskimmäinen kangas oli ihanan vanhanaikaista puuvillaa. Ihan äiti-tytär-mekkojen ainesta. Toinen oikealta oli hieman huonommassa kunnossa olevaa lakanakangasta. Siitäkin saa ihania mekkoja, täkkejä, takkeja. Reunimmainen oikealta ei näy kovin hyvin, mutta kangas oli kuin uutta! Ihanaa vaaleanvihreää, vihreää ja valkoista raitaa. Ajattelin tästä heti housuja pikkuisille ja hienompia paitoja kenties miehelleni. :) Huvittavinta tässä kaikessa innostuksessani on se, että meillä ei ole vielä lapsia. Kummityttö sentään, mutta saa nähdä ostinko aivan liikaa "tyttöjen" kankaita. Onneksi aina voi ommella myös itselle, jos ei kummitytölle ja pienelle serkulleni kaikki uppoa! ;) Koko kirpparilystin hinnaksi tuli 9 dollaria, ei paha kun ottaa huomioon kankaiden ihanat värit ja kuosit. Tuosta riittää ommeltavaa pitkäksi aikaa.

Kävin myös ihanassa käsityöliikkeessä, jonka hinnat olivat tähtitieteellisiä! Haaveeksi jäi ainakin tällä kertaa. Muutama kuva reissusta oli kuitenkin pakko ottaa...

Mainio paikka, eikö?

Aloitus

Ajattelinpa perustaa blogin. Idea sai alkunsa siitä, kun surffailin mitä ihanimmilla käsityöblogeilla oikeastaan koko tämän viikon, vaikka olisi ollut niin paljon muutakin tekemistä. Olen vaihto-opiskelijana Kanadassa tämän syyslukukauden ajan ja matkaan on mahtunut sekä mukavia että ei niin ihania asioita. Kaipuu kotiin on kova, mutta pianhan täältä pääsen! Puolet ajasta täällä on nyt eletty ja vielä toinen mukava puolikas jäljellä.

Lähdin Kanadaan alunperin pakon sanelemana. En ole koskaan ollut innostunut ulkomaille lähtemisestä ja vielä vähemmän nyt, kun mieheni jäi Suomeen opiskelemaan. Armeija-aikana saimme hieman harjoitusta erossa olemisesta, mutta ei se koskaan hääppöistä ole ollut. Mies on tulossa ensi viikolla käymään täällä ja aiomme matkustaa New Yorkiin! Kaikesta huolimatta reissu on ollut tähän asti antoisa ja onhan tämä ihan mukava kokemus, josta riittää muisteltavaa lopuksi ikää. :)

Nyt jatkan tenttilukemisiani, mutta lisää on luvassa pian!