Syysintoilua

Moikka taas!

Tajusin tänään aamulla, että ihanaa, syksy tulee! Rakastan kuulaita kauniita syyspäiviä ja aamulla kulkiessani bussipysäkille ilma oli juuri niin kirkas, kuulas ja puhdas kuin vain voi syksyn kynnyksellä olla. Kesältä ulkona vielä näyttää ja hyvä niin, kun hoitopöydän maalailua olis vielä tarkoitus tehdä pihalla. Mies siellä ahertaa. <3

Tähän syksyyn mahtuu kaikkea jännää. Mulla alkaa uusi koulu viikon päästä, ja into päästä koulun penkille on jo kova. Siellä varmasti tutustuu mukaviin ihmisiin ja oppii kaikkea mielenkiintoista. Hassu juttu, että aikanaan kovasti inhoamastani aineesta on lopulta tullut mielenkiintoista näin kanditutkinnon päätteeksi... Kai se niin on, että kun tarpeeksi johonkin asiaan perehtyy, siitä lopulta itsekin kiinnostuu. Meinasin jaksella koulun penkillä lokakuun loppupuolelle, mutta saa nähdä miten pitkään siellä oikeasti pystyy olemaan. Toivotaan parasta!

Meidän vauvahankintamme ovatkin jo aika loppusuoralla. Vaatteita emme ole juurikaan ostaneet, mutta äitiyspakkaus näyttää kivalta ja tuttujen vanhoja vaatteita on varmasti luvassa lähempänä h-hetkeä. Jos tarvis on, voi läheiseltä lastenvaatekirpparilta hakea jotain vaikka vauvan jo synnyttyä. Alkuinnossamme (ja edellisen, keskeytyneen raskauden aikana) ehdimme kyllä jo jotain kivaa hankkia:

Lemppareitani kaikki!

Vaunut odottavat noutajaansa kaupassa, turvakaukalon ostin käytettynä työkaveriltani, rintareppu saatiin käytettynä sukulaisilta, hoitopöytä ostettiin käytettynä netistä, rintamaitopumppu, imetysliivejä, itkuhälytin, hoitoalusta yms. tuli hommattua uutena. Yhtä kaikki, vauvakuume on kova ja on hauskaa nähdä kun koti valmistuu vauvaa varten. :)

Ehkä hyvänä syynä tähän intoiluuni on se, että odotus on tällä hetkellä kivaa. Olen jaksanut liikkua ja nauttia yhdessäolosta mieheni ja ystävien kanssa. Olemme mökkeilleet paljon ja syöneet hyvin. Mietityttää, että missäköhän vaiheessa todellisuus iskee kehiin ja tajuan että hei hups, arki vauvan kanssa onkin tosi rankkaa...

Kuulumisia

On vierähtänyt pitkä aika siitä kun olen viimeksi kirjoitellut tänne. Talvi ja kevät ja kesä ovat olleet antoisia, raskaita, ihania ja yllättäviä. Paljon uutta on tapahtunut; palasin kotiin, olin raskaana, tuli keskenmeno, valmistuin koulusta, sain työpaikan, olen uudelleen raskaana, muutimme uuteen asuntoon jne. Päällimmäisenä on onni uudesta sisälläni kasvavasta elämästä ja ihanasta yhteiselostamme täällä kotona!

On ihanaa, kun viimein on koti, jossa viihtyy. Aikaisemmat asuntomme ovat olleet kaksioita ja kaikki ovat tuntuneet väliaikaisilta. Pidin kovasti toisesta kämpästämme, jossa oli parkettilattia, siistit pinnat ja ihana parveke. Aluekin oli ihana, matkaa järven rantaan pari sataa metriä, hyvät kulkuyhteydet, kaupat jne. lähistöllä, mutta silti koti oli melkein maalla. Nykyinen asuntomme ei ole yhtä kivan näköinen, mutta se tuntuu silti rakkaalta hyvän pohjaratkaisun, ison terassin, oman saunan ja mukavan asuinalueen vuoksi. Olemme päättäneet sisustaa uuden kotimme sellaiseksi, että se miellyttää meitä. Nyt se on erityisen tärkeää, koska vietän seuraavan vuoden-parin aikana kotona erityisen paljon aikaa.

Vauva! Ihana asia on viimein todellinen. Olemme odottaneet tätä jo vuosia, joten nyt viimein kun vauva on tulossa, tuntuu se ihmeellisen ihanalta. Vatsa kasvaa, vauva liikkuu ja minussa tapahtuu myös henkisiä muutoksia. Olemme käyneet katselemassa vaunuja ja muita lastentarvikkeita, mutta toistaiseksi emme ole ostaneet juuri muuta kuin hieman vaatteita heti raskauden alkuhuumassa. Olen onnellinen siitä, että mieheni on yhtä innoissaan raskaudesta kuin minäkin. Nimiä pohdiskelemme hieman. Emme tiedä, onko tulossa tyttö vai poika, ja olipa tuo nyt kumpi vain, on asia yhtä mieluisa. Laskettu aika on 9.11.2013.

Mitäpä muuten? Kesä on mennyt hujauksessa. Muutto oli hitaampi kuin koskaan ennen ja välillä tuntuu siltä, että tuleekohan tästä valmista koskaan. Olemme olleet viikonloput tiiviisti mökillä, mikä on ollut nannaa viime kesän vähille jääneen mökkeilyn vuoksi. Voimat ovat olleet välillä vähissä, mutta eteenpäin jaksetaan pienten huilien tai äksyilyjen avustuksella. Mukavan hyvin olen saanut pidettyä hormonit kurissa, joten myös parisuhde jakselee hyvin. Myös marjoja on kerätty ja pakastettu kohtalaisesti ja sain jopa tehtyä hilloa. Se oli hauska kokemus ja melkein uusi aluevaltaus, koska hilloaminen ei ole kuulunut perheeni tapoihin koskaan, vaikka joskus vuosia sitten teinkin pariin otteeseen musta- ja punaviinimarjoista hillon tapaista. Tänä vuonna koekaniineikseni pääsivät mansikat ja raparperit ja täytyy todeta, että tulikin nannaa, vaikkei hillo juuri hyytynyt ja siitä taisi tulla jopa liian makeaa. Ensi kerralla voisi vaikka ohjetta kurkistaa! ;)

Mukavaa loppukesää kaikille! Syksyllä on luvassa paljon uutta ja jännää ja yritänkin saada myös tänne päiviteltyä aikaisempaa tiuhemmin.