Huh. Aika menee siivillä, kun on paljon tekemistä ja sitäkin enemmän mietittävää. Mies kävi kääntymässä tämän mantereen puolella ja vietimmekin aivan ihanan puolitoistaviikkoisen. Nyt on kiire koulujuttujen kanssa, mutta jostain syystä motivaationi on hiipunut. Olen entistä enemmän miettinyt, onko tämä se minulle oikea ala ja päätöksiä jatkon suhteen pitäisi tehdä piakkoin. Muutaman päivän olen käyttänyt melkein yksinomaan näiden vaihtoehtojeni punnitsemiseen kolun ohella, eikä tilanne tällä hetkellä itseasiassa näytä yhtään hullummalta. Aika näyttää, mikä minusta tulee isona.
Käsityöasioihin olen ehtinyt paneutua sen verran, että saan ihania lankoja huomenna, joista ajattelin neuloa yksivuotiaalle serkkutyttöselleni liivimekon omasta päästä. Minulla on hupaisia kokemuksia näistä ilman ohjetta tehdyistä neulomuksista. Olen liian kärsimätön ihminen seuraamaan ohjeita, joten joskus jälki myös on sen näköistä. Hauskin tapaus oli villapaita, jonka kudoin miehelleni joululahjaksi. Siitä tuli oikein hieno ja lämmin, mutta... sen sisään olisi mahtunut ainakin kaksi tai kolme ihmistä! Arvelin, että ei kai se haittaa jos villapaita on löysä, mutta kyllä näköjään haittasi. Mallia otin appiukon vanhasta paidasta ja sen mukainen olisi kai tullutkin, jollei pahuksen tuotos olisi päättänyt jossain vaiheessa venähtää hurjasti. Tämän tytön kärsivällisyys oli nääs liian vähissä, jotta kutomista 7-veljestä -langasta olisi edes voinut harkita... Yhtäkaikki, lankaa on riittämiin, jos epäonnistuneen mutta rakkaan tuotoksen jaksaa joskus paremmalla ajalla purkaa. Toinen villapaitani on vielä keskeneräinen. Se on noin kolmevuotialle neulottu, paljon ohuemmasta langasta kuin mieheni paita, mutta hihat puuttuvat. Eivätköhän nekin joskus synny, jahka pääsen tästä kotipuoleen.:) Kummitytölle olin paitaa ajatellut, mutta toteutus on hieman viivästynyt, eli kiire taitaa tulla valmiiksi saamiselle.
Näillä ajatuksilla tällä kertaa. Hauskaa viikonloppua kaikille!
